Huh huh, siitä on taas aikaa kun tänne jotain kirjoittelin. :) Mutta syyksi kelvatkoon muutto, koulun alkaminen ja suuri, hirvittävä KRIISI!
Niin, tässä nyt on ollut viimeiset kaksi viikkoa ihan ylenpalttinen kriisi meneillään. Ei huvita mennä minnekään, ei huvita tehdään mitään, eikä varsinkaan huvita tavata ketään. Oma puolisokin on jäänyt välillä vähän taka-alalle.
Ja arvatkaa mikä on syy tähän katastrofiin? Minun naamani. Kyllä. Pari viikkoa sitten otin käyttöön uudet kasvojen pesuaineet, rasvat ja muut härppäkkeet, mutta jostain syystä ne eivät sopineetkaan. Lisäksi pakkaa saattaa sekoittaa stressi, kesän vaihtuminen syksyksi ja omaa tahtoaan toteuttavat hormonit. Joten nyt naamani on kiristävä, punoittava, kiiltävä, kutiava ja finnejäkin voi laskea sormilla ja varpailla. Ja se tuntuu maailman suurimmalta katastrofi.
Olen kantanut rahaa luontaistuotekauppoihin, lukenut tuntikausia netin keskustelupalstoja ja yrittänyt juoda paljon vettä ja syödä terveellisesti. Varasin ajan kosmetologille maanantaiksi. Kaupungilla vertailen ihmisten kasvoja omiini ja välillä ajattelen, että okei, ei se oma naama niin paha olekaan. Toisinaan taas tuomitsen itseni maailman rumimmaksi naiseksi. Kaikki aikani ja energiani on mennyt kasvojeni murehtimiseen ja ihoni vihaamiseen.
Tässä pari päivää takaperin oikein mietin asiaa ja päädyin tällaisiin tuloksiin: ensinnäkin, ihmisillä on paaaljoon isompiakin murheita. Toiseksi, hyvin todennäköisesti asia ei häiritse muita kuin minua. Kolmanneksi, hukkaan elämästäni päiviä vain sen takia, että en omista silkinpehmeää, täydellistä ihoa. Eli toisin sanoen, kriiseilen ihan turhaan.
Nämä päivät ovat saaneet minut pohtimaan (jälleen kerran) myös sitä, mihin perustan oman arvoni. Sillä nainen, joka arvottaa itsensä Jumalan Sanan mukaan, ei varmaankaan syöksyisi täydelliseen apatiaan ihonsa takia. Joten päättelisin lyhyellä matikalla, että oma kriisini johtuu siitä, että en perusta omaa arvoani täysin Raamattuun. Vai lukeeko Raamatussa, että Jumalalle mieluisinta on täydellinen iho tai että Jeesus kuoli vain finnittömien puolesta? Niinpä.
Oma arvomme voi olla riippuvainen monesta asiasta. Se voi olla riippuvainen muiden ihmisten mielipiteistä, omista taidoistamme, kodistamme, ulkomaanmatkoistamme, todistuksen numeroista, työstä, ihmisistä, joita tunnemme tai ulkonäöstämme. Ja kaikki nuo asiat ovat kovin epävarmoja ja häilyviä.
Kerron nyt upean salaisuuden, joka pitäisi olla kaikkien salaisuus.
Kun Jumala katsoo sinua, hän katsoo sitä, mikä on näkymätöntä, ei sitä mikä on näkyvää. Hän katsoo sinun sydämeesi.
"-- Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen". 1.Sam. 16:7 (1933/38)
Oli asia minkä kanssa painit mikä tahansa, pyydä Isää näyttämään todellinen, raamatullinen arvosi. Pyydä Häntä korvaamaan sinun tapasi arvottaa itseäsi Hänen tavallaan tehdä se.
Minäkin, jälleen kerran, aion rukoilla niin. Ja aion myös jälleen yrittää elää ilman häpeää ja ahdistusta epäpuhtaasta ihostani huolimatta.
with love, Josefiia
kuva: pihistelevashoppaaja.blogspot.com
Mestariteoksiksi voidaan määritellä siis esimerkiksi Da Vincin Mona Lisa. Tai Beethovenin yhdeksäs sinfonia. Tai Tolstoin Sota ja rauha. Maalauksia, sävellyksiä, kirjoja, baletteja, runoja, jotka koko maailma tuntee ja tietää. 
Ajattele luomisjärjestystä. Ensin tuli valo pimeyteen. Sitten erotettiin taivaat ja maat. Tuli vesi, kasvit, puut. Sitten eläimet maalle ja mereen sekä linnut. Kaikki tuo oli upeaa ja henkeäsalpaavaa. Taidokasta ja ennennäkemätöntä. 
