Iltalehden otsikoissa oli tänään eräs artikkeli, joka kiinnitti huomioni (enkä varmaankaan ole ainoa). Nimittäin miltä naisen tulisi näyttää, jotta hän täyttäisi vallitsevat kauneusihanteet. Artikkelissa oli eritelty kasvot, hiukset, rinnat, vyötärön suhde lantioon, pakarat, sääret ja vartalo ja jokaiseen kohtaan oli kirjoitettu yksityiskohtaisesti miltä kunkin näistä alueista tulisi näyttää, jotta nainen olisi kaunis. Artikkeli pohjautuu "useisiin tutkimuksiin", joita ei kyllä yhtäkään mainita nimeltä.
En ymmärrä, miksi tällaista kirjoitetaan (oikeastaan en ymmärrä sitäkään, miksi luin jutun). Tuntuu, että meille naisille syydetään joka tuutista viestiä siitä, millaisia meidän tulisi olla ja millaisilta meidän tulisi näyttää. Näemme päivittäin kuvissa, mainoksissa ja tv-sarjoissa naisia, jotka ovat tämän maailman mukaan täydellisiä. Ja sen jälkeen vilkaisemme peiliin, ja näemme.. tylsän, harmaan, itsemme.
Ei ihmekää, että naiset sairastuvat useammin kuin koskaan syömishäiriöihin, on rintaimplanttia, tekokynsiä ja -ripsiä, hiuksista puhumattakaan. Otamme hirveät paineet ulkonäöstämme ja teemme kaikkemme, että näyttäisimme edes vähän Jessica Albalta.
Kaiken tämän keskellä on usein vaikea muistaa, että Jumala on luonut meistä jokaisen ainutlaatuiseksi ja kauniiksi, Hänen kuvakseen. Ainakin minun on usein muistutettava itseäni siitä, että Iskän silmissä olen kaunis, täydellinen. Ja kun ymmärrän sen, näen itsekin itseni kauniina, eikä pienet vatsamakkarat tai iso nenä haittaa mitään (kirjoittajan huomio: kärsin teininä nenäkompleksista, luulin, etten voi olla kaunis ilman siroa nenää :D).
Muista, SINÄ OLET KAUNIS JA AINUTLAATUINEN. Omista nämä sanat täysin itsellesi ja vie tätä sanomaa eteenpäin myös muille. On liian paljon naisia, jotka kokevat olevansa rumia, liikaa sitä ja liian vähän tätä. Me, Jumalan tyttäret, voimme tuoda totuuden julki.
"My dove, my perfect one, is unique" (Song of Solomon 6:9).
with love, Josefiia
Naisena tunnen suurta taakkaa muista maailman naisista. Jokaisella naisella on unelmia ja haaveita. Minä olen saanut syntyä Suomeen, jossa minun ei tarvitse pelätä mitään sukupuoleni tähden ja saan rauhassa unelmoida ja haaveilla. Surullista kyllä, suurelta osalta maailman naisista riistetään unelmat jo pieninä, heiltä viedään ihmisarvo täysin ja he ovat kuin orjia. Jotkut eivät edes saa kasvaa naisiksi, vaan heidät tapetaan tai hylätään heti heidän synnyttyään. Vain koska he ovat "väärää" sukupuolta.
Pitkän dinosauruksia käsittelevän monologinsa jälkeen veljeni oli hetken hiljaa ja tokaisi: "Ja siellä me nähdään Jeesus". Kuinka yksinkertaista, mutta niin kaunista! Miltähän tuntuu nähdä Jeesus? Millaiselta Jeesus näyttää? Onkohan Hän sellainen parrakas, pitkähiuksinen heppu, joksi hänet on kautta historian kuvattu?
Kaiken tämän keskellä on usein vaikea muistaa, että Jumala on luonut meistä jokaisen ainutlaatuiseksi ja kauniiksi, Hänen kuvakseen. Ainakin minun on usein muistutettava itseäni siitä, että Iskän silmissä olen kaunis, täydellinen. Ja kun ymmärrän sen, näen itsekin itseni kauniina, eikä pienet vatsamakkarat tai iso nenä haittaa mitään (kirjoittajan huomio: kärsin teininä nenäkompleksista, luulin, etten voi olla kaunis ilman siroa nenää :D). 
Tuo rukoushetki sai minut ajattelemaan. En ikinä, missään, koskaan ollut viettänyt rukoushetkeä vieraiden ihmisten kanssa perjantain illanvietossa! Mutta yhteinen usko on ihmeellinen asia. Se yhdistää vieraatkin ihmiset toisiinsa. On mahtavaa, kuinka mutkatonta on kohottaa äänensä ja sydämensä rukoukseen muiden ihmisten kanssa (vaikka olisit tavannut nuo ihmiset viisi minuuttia sitten!). 