Kaupunki kultainen

Juttelin tuossa vähän aika sitten viisivuotiaan pikkuveljeni kanssa syvällisiä karjalanpiirakoita syödessämme (mikähän siinäkin on, että miehet saa keskustelemaan syntyjä syviä vain ruuan ääressä?). Puhelimme niinkin polttavista aiheista kuin taivas ja helvetti. Helvettiosuus oli kuitattu kysymyksellä "onko siellä samanlaista kuin täällä?" ja vastauksella "ei, sielä ei ole yhtään kivaa". Taivaasta taas juttelimme pitkään. 

Ensimmäinen asia, minkä pikkuveljeni taivaasta sanoi oli se, että siellä ei ole "synnin ripaustakaan". Aika mahtavasti sanottu, siellä ei todellakaan ole synnin ripaustakaan, sillä taivaaseen ei pääse mitään epäpyhää (Ilm. 21:27/1938). Toiseksi pikkuveljeni mielestä maailman suurinkin dinosaurus on taivaassa kiltti (mikään ei kiehdo viisivuotiaita niin kuin dinosaurukset). Raamatusta en löytänyt varmuutta tälle väitteelle, mutta voihan se niinkin olla. 

Pitkän dinosauruksia käsittelevän monologinsa jälkeen veljeni oli hetken hiljaa ja tokaisi: "Ja siellä me nähdään Jeesus". Kuinka yksinkertaista, mutta niin kaunista! Miltähän tuntuu nähdä Jeesus? Millaiselta Jeesus näyttää? Onkohan Hän sellainen parrakas, pitkähiuksinen heppu, joksi hänet on kautta historian kuvattu?

Täällä eläessämme on niin helppoa unohtaa tiemme ja koko elämämme päämäärä, taivas. Minä en ainakaan kovin usein ajattele taivasta, touhotan vaan menemään omia juttujani. Taivasta olisi silloin tällöin hyvä ajatella, sillä jos emme niin tee, saattaa olla että A) keräämmekin aarteita tänne maan päälle emmekä taivaaseen ja B) unohdamme, että on ihmisiä, jotka eivät ole menossa taivaaseen vaan helvettiin.  Ja jokainen tietää, mitä silloin tapahtuu: emme koe tarvetta kertoa Jeesuksesta ihmisille.

Ikuisuus on totta jokaisen ihmisen kohdalla jossain vaiheessa. Muistetaan se täällä eläessämme. Muistetaan se ihmisten keskellä ja muistetaan se omassa yksinäisyydessämme. Muistetaan se ilossa ja etenkin surun ja kivun keskellä, koska kaikesta odottaa palkinto taivaassa. "Ja Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta, eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt". Ilm. 21:4/1938

 Synti, kyyneleet, kipu ja kaikki paha on poissa. Ja mikä parasta, saamme nähdä Pelastajamme kasvot. Itseäni henkilökohtaisesti kiinnostaa myös vähän se kiltti dinosaurus.

with love, Josefiia

Btw, olemme mieheni kanssa tällä hetkellä työ/lähetystyöharjoittelussa Espanjassa ja kuulumisia sieltä voi lukea täältä Meirän reissupolki