SUURIN ASE

Satuttaakseen ja tuhotakseen toisiaan, ihmiskunta on keksinyt vaikka minkälaisia vempaimia: on miekkoja, keihäitä, käsiaseita, miinoja, pommeja, panssarivaunuja, myrkkyjä ja jopa ydinaseita.  Nämä kaikki ovat kehittyneet aikojen saatossa ja koko ajan innovoidaan uusia, tuhovoimaltaan suurempia aseita. Yksi ase on kuitenkin ylitse näiden kaikkien, ja sillä voidaan saada aikaan enemmän kuin kaikilla maailman aseilla yhteensä. Se on  ollut jo maailman luomisesta asti ja jokaisella ihmisellä on sen voima.  Tämä ase on kieli.

Jaakob kirjoittaa asiasta näin: ”Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.” 3:4-8/1933

Kielemme on paha ja täynnä myrkkyä. Sanoin voimme saada paljon enemmän vahinkoa aikaan kuin millään muulla tavoin. Sanat satuttavat ihmisen sielua ja pahimmassa tapauksessa kuolettavat koko sydämen. Se on paljon enemmän ja paljon vakavampaa kuin fyysisen vahingon tuottaminen. 

Kieli ja sanat ovat keskeisessä roolissa puhuttaessa juoruilusta. Juoruilua en ala sen enempää avaamaan, me jokainen tiedämme mitä se on. Itse olen ollut juorujen kohteena ja häpeäkseni täytyy tunnustaa, että olen myös juorunnut. Usein olen miettinyt sitä, miksi juoruan? Mikä siinä on niin upeaa ja hohdokasta? Olen tullut tällaisiin tuloksiin: A) Juoruilu kääntää huomion pois oman elämän ongelmista, B) Se pönkittää huonoa itsetuntoa C) Naisilla on tarve puida ihmissuhteita ja elämää yleensäkin, D) Se on tapa purkaa omaa pahaa oloa, vaikkakaan ei kovin rakentava sellainen, E) Toisten elämien puiminen luo yhteyttä juoruilijoiden välille, syntyy jonkinlainen juorukerho. Ja jokainen meistä haluaa kuulua johonkin. 

Juoruaminen tuntuu olevan joku naisten pikku leikki tai ajanviete. Ja mikä pahinta, juoruilu nähdään vain pienenä paheena, helmasyntinä. Ongelma vain on siinä, että ei ole olemassa pientä syntiä tai suurta syntiä. Ei ole olemassa ihan pikkuruista syntiä tai valtavan kokoista syntiä. Synti on syntiä ja juoruilu, tattadaa, on syntiä. Joten kun juoruat, teet syntiä. Tiedän, totuus satuttaa. 

"Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava" Sn. 10:19/1933

Useinkaan emme välttämättä tunnista juoruiluamme tai emme halua tunnistaa sitä. Itsekin olen selitellyt juoruiluani sillä, että minähän vain siirrän tietoa eteenpäin. Anteeksi mitä? Kuinka suuri osa juoruista on oikeasti tietoa, jolla joku tekee jotain? Miksi minun täytyisi kertoa toisen elämästä hänen selkänsä takana? Niinpä. Yksi hyvä tunnistustapa juorulle on tässä: "Jos et ole  osa ongelmaa tai ratkaisua, se on juoru".  Toinen hyvä ohje, jota itsekin olen yrittänyt noudattaa, on se, etten sano mitään, mitä en voisi sanoa kasvokkain henkilölle, jota asia koskee. 

Juoruilulla voimme saada paljon pahaa aikaan. Aina emme edes ymmärrä, mitä vaikutuksia puheillamme on. Minun sydämeni rukous tänään on psalmin kirjoittajan sanoin: 

"Herra, aseta vartija suulleni, pane vartio huulteni porteille" 141:3/1992

Toivon, että minusta kasvaisi nainen, jonka suu olisi täynnä rakkautta, kiitosta, hyväksyntää ja iloa. Niin, että voisin olla tukemassa toisia, rakastaa ja välittää. Sillä sanoilla voimme paljon. 

Hawk Nelson - Words

with love, Josefiia

Lähde: www.whatchristianswanttoknow.com
Kuvat: www.dsargentblog.us, www.cosepercrescerefi

Friend of God

22 vuotta sitten syntyi eräs pikkuinen tyttö. Tuo tyttö oli vaalea ja sinisilmäinen. Pienestä pitäen tyttö sai kuulla Jeesuksesta, Hänen rakkaudestaan ja tiestä Taivaaseen. Kahdeksan vuoden iässä tyttö ymmärsi, ettei   pääsisi Taivaaseen äidin ja isän uskolla tai hyvillä teoilla. Hän ymmärsi, että oli syntinen ja vain Yksi voisi tytön pelastaa. Niinpä tyttö antoi elämänsä Jeesukselle ja päätti seurata Häntä koko loppuelämänsä. 

Vuodet vierivät eteenpäin. Tyttö kävi aktiivisesti seurakunnassa, ensin varkkarikerhossa, sitten nuortenilloissa. Hän oli mukana sunnuntaikokouksissa, lastenleireillä, nuortenpäivillä, raamattutunneilla ja joskus myös rukouskokouksissa. Hän oli mukana kaikessa, mitä seurakunnassa tapahtui ja oppi kantamaan vastuuta. 

Tytön sydäntä painoi kuitenkin asia, mitä monikaan ulkopuolinen ei huomannut.  Tytöltä oli nimittäin jäänyt ymmärtämättä jotakin hyvin oleellista ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Tyttö ajatteli, että käymällä kokouksissa, lukemalla säännöllisesti Raamattua ja rukoilemalla vaikka väkisin, hän saisi Jumalan rakastamaan ja pitämään hänestä. Tyttö näki Jumalan rakkauden asiana, joka täytyisi ansaita omilla teoilla. Olihan tyttö monissa kokouksissa kuullut, että Jumala on rakkaus ja Hän rakastaa jokaista ihmistä pyyteettömästi. Tyttö tiesi sen kyllä päässään, mutta ei sydämessään. 

Niinpä tyttöä kovin ahdisti, jos joskus jäi kokous väliin. Hänen rukouksensa olivat aina hienotunteisia ja jos joku asia ärsytti, ei tyttö sitä Jumalalle sanonut. Koska Jumala olisi voinut vaikka suuttua, eikä olisi enää tykännytkään hänestä. Jumalalle näytettiin vain positiivisia tunteita. Tyttö yritti kaikinpuolin tehdä itsestään rakastettavan Jumalan silmissä. Välillä tyttö tunsi itsensä todella epäonnistuneeksi ja ajatteli, ettei hän ollut kyllin hyvä Jumalalle.

Jumala armossaan näki tytön hädän ja askel askeleelta ohjasi tyttöä oikeaan suuntaan. Hän näytti suunnattoman rakkautensa ja auttoi tyttöä ymmärtämään, että joskus voi olla pois kokouksestakin, jos oikein väsyttää. Eikä se vähennä Hänen rakkauttaan tyttöä kohtaan yhtään. Jumala opetti tyttöä näyttämään tunteitaan ja kertomaan, jos harmittaa, kiukuttaa tai suru painaa sydäntä. Suurin salaisuus oli kuitenkin se, kun tyttö ymmärsi, ettei Jumala halua hänen kanssaan  alamainen-kuningas-suhdetta, vaan ystävyyssuhteen! 

Jeesus sanoo opetuslapsilleen:  "En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan YSTÄVIKSI minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki mitä olen kuullut Isältäni". Joh. 15:15 (1938)

Jumala kutsuu meitä jokaista ystäväkseen. Ei hän kaipaa meidän hienostuneita rukouksiamme nähdessään kuinka peitämme todelliset tunteemme ja haavamme. Ei hän kaipaa meidän rituaalejamme. Hän kaipaa saada olla ystävä sinun kanssasi. Hän kaipaa saada osallistua sinun elämääsi muulloinkin kun sunnuntaiaamuisin. Hän kaipaa ääntäsi arjen keskellä. Siellä, missä sinä elät. 

Liian paljon on ihmisiä, jotka suorittavat uskoaan ja teoillaan yrittävät miellyttää Jumalaa. Totuus on kuitenkin se, että elävä, todellinen ja syvä yhteys Jumalaan löytyy ystävyyssuhteen kautta. Ajattele kuinka suurta on olla Jumalan ystävä! Mietipä sitä oikein hetki. Ystävyys on rakkautta, luottamusta, toveruutta, ilojen ja surujen jakamista. 

Se suuri salaisuus muutti tytön koko elämän. Nyt hän ymmärtää, että Jumala rakastaa häntä ja on kiinnostunut hänen elämästään. Tänään tyttö tietää, millaista on olla Jumalan ystävä. Tyttö ymmärtää myös sen, että matka ei lopu tähän, sillä parasta Jumalan ystävyydessä on se, että koko ajan voi oppia uutta ja syventää suhdetta. Jumalamme on yllätyksiä täynnä. 

with love, Josefiia

kuvat:http://www.tumblr.com/tagged/friend%20of%20god?language=nl_NL ja wallpapersus.com