22 vuotta sitten syntyi eräs pikkuinen tyttö. Tuo tyttö oli vaalea ja sinisilmäinen. Pienestä pitäen tyttö sai kuulla Jeesuksesta, Hänen rakkaudestaan ja tiestä Taivaaseen. Kahdeksan vuoden iässä tyttö ymmärsi, ettei pääsisi Taivaaseen äidin ja isän uskolla tai hyvillä teoilla. Hän ymmärsi, että oli syntinen ja vain Yksi voisi tytön pelastaa. Niinpä tyttö antoi elämänsä Jeesukselle ja päätti seurata Häntä koko loppuelämänsä.
Vuodet vierivät eteenpäin. Tyttö kävi aktiivisesti seurakunnassa, ensin varkkarikerhossa, sitten nuortenilloissa. Hän oli mukana sunnuntaikokouksissa, lastenleireillä, nuortenpäivillä, raamattutunneilla ja joskus myös rukouskokouksissa. Hän oli mukana kaikessa, mitä seurakunnassa tapahtui ja oppi kantamaan vastuuta.
Tytön sydäntä painoi kuitenkin asia, mitä monikaan ulkopuolinen ei huomannut. Tytöltä oli nimittäin jäänyt ymmärtämättä jotakin hyvin oleellista ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Tyttö ajatteli, että käymällä kokouksissa, lukemalla säännöllisesti Raamattua ja rukoilemalla vaikka väkisin, hän saisi Jumalan rakastamaan ja pitämään hänestä. Tyttö näki Jumalan rakkauden asiana, joka täytyisi ansaita omilla teoilla. Olihan tyttö monissa kokouksissa kuullut, että Jumala on rakkaus ja Hän rakastaa jokaista ihmistä pyyteettömästi. Tyttö tiesi sen kyllä päässään, mutta ei sydämessään.
Niinpä tyttöä kovin ahdisti, jos joskus jäi kokous väliin. Hänen rukouksensa olivat aina hienotunteisia ja jos joku asia ärsytti, ei tyttö sitä Jumalalle sanonut. Koska Jumala olisi voinut vaikka suuttua, eikä olisi enää tykännytkään hänestä. Jumalalle näytettiin vain positiivisia tunteita. Tyttö yritti kaikinpuolin tehdä itsestään rakastettavan Jumalan silmissä. Välillä tyttö tunsi itsensä todella epäonnistuneeksi ja ajatteli, ettei hän ollut kyllin hyvä Jumalalle.
Jumala armossaan näki tytön hädän ja askel askeleelta ohjasi tyttöä oikeaan suuntaan. Hän näytti suunnattoman rakkautensa ja auttoi tyttöä ymmärtämään, että joskus voi olla pois kokouksestakin, jos oikein väsyttää. Eikä se vähennä Hänen rakkauttaan tyttöä kohtaan yhtään. Jumala opetti tyttöä näyttämään tunteitaan ja kertomaan, jos harmittaa, kiukuttaa tai suru painaa sydäntä. Suurin salaisuus oli kuitenkin se, kun tyttö ymmärsi, ettei Jumala halua hänen kanssaan alamainen-kuningas-suhdetta, vaan ystävyyssuhteen!
Jeesus sanoo opetuslapsilleen: "En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan YSTÄVIKSI minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki mitä olen kuullut Isältäni". Joh. 15:15 (1938)
Jumala kutsuu meitä jokaista ystäväkseen. Ei hän kaipaa meidän hienostuneita rukouksiamme nähdessään kuinka peitämme todelliset tunteemme ja haavamme. Ei hän kaipaa meidän rituaalejamme. Hän kaipaa saada olla ystävä sinun kanssasi. Hän kaipaa saada osallistua sinun elämääsi muulloinkin kun sunnuntaiaamuisin. Hän kaipaa ääntäsi arjen keskellä. Siellä, missä sinä elät.
Liian paljon on ihmisiä, jotka suorittavat uskoaan ja teoillaan yrittävät miellyttää Jumalaa. Totuus on kuitenkin se, että elävä, todellinen ja syvä yhteys Jumalaan löytyy ystävyyssuhteen kautta. Ajattele kuinka suurta on olla Jumalan ystävä! Mietipä sitä oikein hetki. Ystävyys on rakkautta, luottamusta, toveruutta, ilojen ja surujen jakamista.
Se suuri salaisuus muutti tytön koko elämän. Nyt hän ymmärtää, että Jumala rakastaa häntä ja on kiinnostunut hänen elämästään. Tänään tyttö tietää, millaista on olla Jumalan ystävä. Tyttö ymmärtää myös sen, että matka ei lopu tähän, sillä parasta Jumalan ystävyydessä on se, että koko ajan voi oppia uutta ja syventää suhdetta. Jumalamme on yllätyksiä täynnä.
with love, Josefiia
kuvat:http://www.tumblr.com/tagged/friend%20of%20god?language=nl_NL ja wallpapersus.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti