Ihme

Viime viikolla vietin 23. syntymäpäivääni. Syntymäpäivä herättää ihmisissä erilaisia tunteita; nuoremmat se saa hihkumaan jännityksestä ja ilosta, sillä tiedossa on paljon lahjoja. Vielä ennen 18. ikävuotta syntymäpäivää odottaa ja sitten kun se ajokortti on taskussa, tuntuu kun maailma avautuisi. Sen jälkeen, noh, jotkut ehkä odottavat vielä senkin jälkeen syntymäpäiväänsä, mutta suurimmalle osalle syntymäpäivä on muistutus ohi vilahtaneesta vuodesta, asioista, jotka on jäänyt tekemättä ja vuosi vuodelta syvenevistä rypyistä. 

Tänä syntymäpäivänä tuskastelin minäkin ohi mennyttä vuotta. Olinko elänyt sen hyvin ja oikein? Olinko tehnyt tarpeeksi? Olinko nauttinut joka hetkestä? Jälleen olen vuoden vanhempi (viisaammasta en sitten tiedä).

Onneksi ajatukseni eivät jääneet pyörimään noille raiteille. Olen lukenut Daniel Kolendan kirjaa Elä ennen kuin kuolet ja jokin tuossa kirjassa herätti minut ymmärtämään jotain uutta. Jälleen kerran (ylioppilaana taisin luulla tietäväni kaikesta kaiken, mutta olinkin väärässä). 

Kolenda kirjoittaa kirjansa alussa  siitä, kuinka tuhansissa luokkahuoneissa ympäri maailmaa opettajat iskostavat oppilaidensa mieliin käsitystä siitä, että he ovat miljoonien vuosien sattumanvaraisten poikkeusten ja onnekkaiden epämuodostumien seurausta (s.40, 2013). Näin meille on opetettu ja seuraaville sukupolville opetetaan. Ja surullista kyllä, liian monet uskovat olevansa pelkkää sattumaa ja mieltävät nuo sanat osaksi omaa identiteettiään. 

Noh, meille uskovina on usein sanottu, että jokainen on ihme. Sinä olet ihme. Minä olen ihme. Me olemme Jumalan ihmeitä. Olen kuullut nuo sanat todella, todella, T-O-D-E-L-L-A monta kertaa. Ja uskon siihen. ainakin jollain tasolla. Mutta olenko koskaan ihan oikeasti edes yrittänyt ymmärtää siitä edes pientä hipaisua? Tuskinpa vain. Ihme on mantra, jota hoemme itsellemme ja toisillemme. 

Kolenda jatkaa kuitenkin kertomalla kaikesta ihmeellisestä, mitä kehossamme on. Tiesitkö, että silmäsi liikkuu päivässä keskimäärin yli satatuhatta erillistä kertaa, huoltaa itseään nukkuessasi, kohdistuu, suuntautuu, säätää aukon kokoa automaattisesti, näyttää värejä ja kolmiulotteista syvyyttä ja voi toimia lähes täydellisestä pimeydestä kirkkaaseen valoon? Tiesitkö, että silmäsi pystyy erottamaan yli 16 miljoonaa värisävyä, mukaan lukien 700 harmaan eri sävyä? En minäkään tiennyt, eivätkä edes etevimmät tiedemiehet edelleenkään pysty täysin ymmärtämään silmän toimintaa. (s. 40, 2013.)

Eikä kehomme ihmeellisyys lopu vielä silmiin. Ajattelepas, että kehosi käyttää avukseen yli kahtasataa lihasta ottaakseen yhden askeleen! Tai että ihosi yhdellä neliösenttimetrillä voi olla 3000 aistisolua, 12 lämpösensoria, 200 kipusensoria, 700 hikirauhasta, metrin verran verisuonia, kolme miljoonaa solua ja neljä metriä hermoja, jotka lähettävät viestejä aivoihimme jopa yli kolmensadan kilometrin tuntinopeudella. Yhdellä ihosi neliösenttimetrillä (s.40-41, 2013). Tiedän, uskomatonta! 

Lisäksi aivosi painavat vain noin 1,3 kiloa, mutta kuitenkin ne sisältävät 12 miljardia soolua, joista jokainen on yhteydessä 10 000 muuhun aivosoluun, mikä tekee yhteensä 120 biljoonaa yhteyttä ja ne synnyttävät yhdessä päivässä enemmän sähköimpulsseja kuin kaikki maailman puhelimet yhteensä ja käyttävät kuitenkin vähemmän energiaa kuin jääkaapin valo. Kehosi DNA-molekyylit sisältävät tiheimmin pakattua ja yksityiskohtaisemmin koottua tietoa koko maailmassa! Jos kehosi kaikki DNA:n kemialliset "kirjaimet" kirjoitettaisiin kirjoihin, siitä syntyisi arviolta niin paljon kirjoja, että suuri kanjoni voitaisiin täyttää 50 kertaa! (s. 41, 2013).

Ja kaikki tämä on sinussa. SINUSSA. Jos olet ennen ajatellut olevasi sattumaa, usko pois, sinä ET OLE sattumaa. Jos olet hokenut ihmemantraa itsellesi ja muille, sisäistä se: sinä OLET ihme, minä OLEN ihme, me OLEMME Jumalan ihmeitä. 

"Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää" Ps. 139:14/1933

Ihan oikeasti. Jokainen ihminen maapallolla on Mestarin taideteos, jonka vertaista ei ole. Joten katsoessasi ketä tahansa ihmistä, näet jotain, mitä kukaan kuolevainen ei tule koskaan täysin ymmärtämään. 

Jumalan tyttärenä minä haluan muistaa olevani ihme jokaisena päivänä. Tahdon kiittää Luojaani tästä ihmeellisestä kehosta, jonka Hän on minulle antanut. Jokaisena tulevana syntymäpäivänäni haluan muistaa, että tuona päivänä, muutama vuosi taaksepäin tapahtui jotain suurta ja ihmeellistä, Jumalan luoma, biljoonista osista taitavasti koottu ihminen syntyi. 

Muista sinäkin se omana syntymäpäivänäsi (ja miksei joka päivä). Unohda rypyt ja ohi menneet hetket. Kiitä Jumalaa ihmeestä, sinusta. 

with love, Josefiia

lähde: Kolenda, Daniel 2013. Elä ennen kuin kuolet, herää tuntemaan Jumalan tahto elämässäsi. Bookwell Oy, Juva.
kuvat:: weheartit.com, illuminatingsouls.com, searchquotes.com

Dress up!

Jokainen meistä on varmasti samaa mieltä siitä, että meidät on luotu Jumalan kuviksi. Miesten ja naisten ero on kuitenkin siinä, että meidät on luotu heijastamaan Jumalan eri puolia, omalla ainutlaatuisella tavallamme. Siksi uskon, että Jumalan kauneus tulee näkyviin meissä naisissa (kyllä, Jumala on myös kauneus!). Yksi naisten tärkeimpiä tehtäviä onkin Jumalan kauneuden tuominen tähän maailmaan.

Mitä vihollinen tähän sanoo? Hän ei pidä siitä, että Jumala näkyy millään tavalla missään. Hän haluaa tuhota sen kaiken, mikä on jumalallista ja hyvää. Joten tästä voimme päätellä sen, että vihollisen päämäärä on viedä meiltä naisellinen kauneutemme, jonka Jumalalta olemme saaneet. 

Miten hän sen tekee? Hän häpäisee ja ryöstää kauneutemme. Hän uskottelee meille, että emme kelpaa yhdellekään miehelle, jos emme ole seksikkäitä ja näytä paljasta pintaa. Näemme jatkuvasti mainoksissa, elokuvissa ja lehdissä kuvia naisista, jotka uhkuvat seksiä, voimaa ja valtaa. Ja useinkaan tällainen tunnelma ei välity, jos nainen on puettu säädyllisiin, siisteihin vaatteisiin.

Saamalla meidät riisuutumaan, vihollinen häpäisee jumalallisen kauneuden. Joskus näen nuoria teinityttöjä, joilla on hurjat meikit ja hädin tuskin kriittiset paikat peittävät vaatteet. He luulevat olevansa vahvoja, haluttavia ja kauniita. Noissa tytöissä ei ole kuitenkaan jäljellä mitään siitä naisellisen herkästä ja haavoittuvasta kauneudesta, päinvastoin. He houkuttelevat kyllä varmasti miehiä luokseen, mutta noiden miesten tarkoitusperät ovat likaiset ja väärät. Mies odottaa saavansa sitä, millä hänet on houkuteltu.

Hälyttävää on, että me uskovaiset nuoret naiset jäljittelemme maailman tyyliä. Pukeudumme yhä vain niukemmin ja teemme kompromisseja. Ei Jumala ole tarkoittanut niin. Hän on tarkoittanut, että vaalimme ja suojelemme kauneuttamme ja puhtauttamme. Hän on tarkoittanut meidät loistamaan todellista kauneutta niin, että miehissä herää halu suojella ja varjella, ei himoita meitä.  

En puhu korkealta, en halua saarnata tai moralisoida. Olen itsekin sortunut ylilyönteihin ja epäsopivaan pukeutumiseen. Olen kuitenkin herännyt huomaamaan asian vakavuuden ja olen surullinen siitä, mitä ympärilläni näen. Olen surullinen nähdessäni tyttöjä, jotka pukeutuvat saadakseen huomiota ja myyvät samalla itsensä hyvin halpaan hintaan.

Sopivalla pukeutumisella suojelemme kauneuttamme, kunniaamme ja arvokkuuttamme.  Tekemällä näin olemme puhtaita ja valmiita antautumaan (sitten kun aika on) miehelle, joka meitä kunnioittaa ja rakastaa. Ja kyse ei kuitenkaan ole vain meistä, vaan muistakin. Kuten tiedämme, miehet ovat hyvin herkkiä näköaistin kautta tuleville havainnoille ja heihin vaikuttaa voimakkaasti se, mitä he näkevät.  Joten oman kauneutesi suojelemisen lisäksi voit myös säästää muita kiusauksilta ja himoilta.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että olemme vastuussa myös Jumalalle.  Kyllä, luit oikein. Sinun ulkonäkösi ja olemuksesi kertoo arvomaailmastasi ja itsestäsi. Jos todella olet Jumalan lapsi, myös olemuksesi pitäisi heijastaa sitä. Olemme Hänen tyttäriään. Minä haluan kaikilla elämän osa-alueilla, myös pukeutumisellani kirkastaa Isää ja antaa kunnian Hänelle. Mitenköhän se onnistuiu niukassa topissa ja minishortseissa?

En sano, ettemmekö voisi olla muodikkaita, eikä ainoa ratkaisu ole löysät mummovaatteet. On mahdollista pukeutua kauniisti, viehättävästi ja jopa muodikkaastikin ilman, että tarvitsee uhrata kunnia ja arvokkuus. Se vaatii vaan enemmän aikaa ja vaivaa, sillä usein on helpompi mennä ääripäihin: vapaamieliseen tai hyvinkin tiukkaan.

Joskus olen ajatellut, että meidän uskovien naisten pitäisi olla nutturat päässä ja säkkimekot yllämme. Että ainoa mahdollisuus pitää kauneus ja säilyä puhtaana, on piilottaa se. Mutta sekään ei ole totta. Jumala on antanut naisille kauneuden lahjana, yhtenä Hänen persoonallisuutensa heijastuksena. Meidän ei tarvitse piilottaa kauneuttamme, eikä meidän saa häpäistä ja rikkoa sitä maailman tavoin. Meidän tulee nauttia ja iloita kauneudestamme. Tärkeä kysymys on kuitenkin se, miten sen teemme. Mitä sinä viestität pukeutumisellasi ja ulkonäölläsi? Haluatko sinä suojella sitä herkkää kauneutta, jonka Jumala on sinulle lahjoittanut? 

with love, Josefiia

kuvat: hdwallpapercorner.com (1 & 3)

          givingway.org (2)

Hiljaisuutta

Joku aika on vierähtänyt viimeisestä kirjoituskerrastani. En osaa sanoa tarkkaa syytä sille, jotenkin kaikki voimavarani ovat menneet päivästä toiseen selviytymiseen ja hajanaisten ajatusten kokoamiseen edes jonkinlaiseen järjestykseen. Palasin Espanjasta kolme viikkoa sitten ja ajatukseni harhailee kaikessa siellä koetussa; nigerialaisten pakolaisten kohtaloissa, pienessä vammaisessa pojassa Tangerin lastenkodilla, niissä tuhansissa sieluissa, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta. 

Turhauttaa se, että olen Suomessa, omien vanhempieni nurkissa asustelemassa. Herään aamulla päivällä, syön aamupalan, käyn lenkillä, teen ehkä jotain kotihommia ja sitten vain olen ja odotan, että syksy tulisi jo. Samaan aikaan, kun maailmassa on niin paljon kärsimystä, tuskaa ja hätää, minä vain olen! 

Sydämeni on ollut tyhjä kaikesta siitä surusta ja kylmyydestä, jota olen ympärilläni nähnyt. En ole osannut rukoilla, ei ole ollut sanoja. Olen käpertynyt omaan syyllisyyteeni, itsekkyyteeni ja voimattomuuteeni. "Jumala, miksi sinä sallit tämän kaiken?"

 Olen huokaillut, että Hän lähettäisi minut. "Ota nämä kädet ja jalat ja anna minun olla sinun rakkautesi lähde tässä pimeässä, kauheassa maailmassa". Minä lähtisin heti. Menisin ja rakastaisin ne äidittömät ja isättömät lapset ehjäksi. Silittelisin sitä vammaista poikaa, joka nähdään vain taakkana yhteiskunnalle. Kertoisin Suurimmasta Rakkaudesta, jonka maailma voi koskaan tuntea. 

Mutta Jumala on hiljaa. Olen kulkenut samaa ympyrää ja huutanut, että Hän lähettäisi. Onko Jumalani kuuro?  Turhauttaa ja raivostuttaa. En halua heittää elämääni hukkaan! Haluan mennä ja tehdä! Aikaa on niin vähän! 

Tiedätkö mikä huutaa noin? Maailma. Se sanoo, että mene ja tee ja mitä enemmän kalenterissasi on töitä, sitä enemmän olet ja sitä enemmän omistat. Monesti me kristitytkin omaksumme maailman metodit. Emme ymmärrä, että Jumala ei toimi maailman aikataulujen mukaan. Hänellä on aikaa. Hän ei ole tulosorientoitunut, vaan ihmisorientoitunut. Samaan aikaan, kun minä poljen jalkaa ja kurkkuani kuristaa valtava hätä maailman sorretuista, Jumala näkee sydämeni ja tietää, mihin olen valmis ja mihin en.

Ei ole kyse siitä, etteikö Jumala välittäisi niistä miljoonista, jotka kärsivät. Päinvastoin, he ovat Hänen silmäteränsä. Isä tahtoo lähettää lapsiaan rakastamaan toisiaan ja kertomaan ilosanomaa, mutta ensin Hän haluaa kasvattaa siihen tehtävään. Hän haluaa riisua meistä meidän omat yrityksemme, voimamme ja ylpeytemme, jotta olisimme täysin riippuvaisia Hänestä. 

Joten joskus meidän täytyy olla myös hiljaisuudessa.  Jumala tyhjää meitä, että Hän voisi meidät jälleen täyttää. Hän kasvattaa meitä kärsivällisesti ja vaikka ne tavat eivät aina näytä meistä mitenkään tehokkailta, Jumala tietää parhaiten.

Joten nyt, tässä ja tänään, minä kiitän hiljaisuudesta. Kiitän siitä, että Isäni tietää parhaiten ja luotan siihen, että Hän tuntee sydämeni kaipauksen ja kaikki unelmani. Ja vielä joskus saan olla viemässä Hänen rakkauttaan kaikista vähäosaisimmille.

"Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa." Ps. 27:14 /1938

with love, Josefiia