Herään aamulla kello 07.30. Muistan lupaukseni edelliseltä illalta, "huomenna Iskä mä paastoan". Aamurutiinit hoidettuani isken polveni lattiaan ja latelen asiat, joiden takia pidättäydyn ruoasta.
Sitten onkin aika lähteä kouluun. Mehupurkki kainaloon ja menoksi. Aamupäivän aikana litkin mehua silloin tällöin ja huokailen välillä Jumalan puoleen dramaattisen hengellisesti. Olo on ihan hyvä.
Kello lähestyy puolta kahtatoista ja ruoka-aika koittaa. Maha kurnii ja muistuttaa ikävästi köyhtyneistä energiavarastoista. Kun muut menevät ruokailuun, minä menen kirjastoon. Yritän keskittää ajatuksiani taivaallisiin, mutta ruokalasta leijailevat tuoksut täyttävät sieraimeni. Jumalan sijaan mietin lihapataa piparjuurella.
Tunnit jatkuvat ja mehupurkki tyhjenee. Aina kun maha ilmoittaa olemassa olostaan, kurkusta kulahtaa pari desiä sokerilitkua alas. Suurin osa opettajan puheesta poukkoilee pääkopassa ja lentää kaaressa vasemmasta korvasta ulos.
Onneksi koulu loppuu ajallaan ja luokasta ulos kävellessäni heitän tyhjentyneen mehupurkin roskiin. Kävelen bussipysäkille ja välillä yritän rukoilla, mutta aivoissa ei tapahdu mitään. Ainoa asia, mihin aistini kiinnittyvät on ruoka. Rekisteröin välipalapatukan koululaisen käsissä, läheisestä kahvilasta leijailevat tuoksut, karkkikääreiden rapinan bussissa.
Nälkä.
Saavun kotiin ja ensimmäinen automaattinen ajatus on mennä jääkaapille. Tietoisuus kuitenkin iskee lujaa, "minä paastoan". Keitän teetä ja juon sitä ainakin kaksi litraa illan aikana aina, kun sylkirauhaset aktivoituvat.
Kello lähenee kymmentä, ja tiedän olevani voiton puolella. Nälkäisenä en kuitenkaan pysty menemään nukkumaan, joten jossain vaiheessa annan periksi ja teen itselleni maailman isoimman voileivän ja kaiken kruunaa omena. Eikä ruoka ikinä ole maistunut niin hyvältä. Samalla sätin itseäni huonoksi uskovaiseksi, kun en edes paastoamaan pysty.
Hyvin usein minun paastopäiväni ovat juuri edellä mainitun kaltaisia. En syö, mutta ajattelen ruokaa lähes koko ajan, olen kiukkuinen ja väsynyt. Jossain on menty pieleen.
Paastohan yleisesti, ainakin oman intuitioni mukaan, mielletään enemmän vanhempien ihmisten ja "tosi uskovaisten" jutuksi. Paasto on kärsinyt inflaation ja sitä ei nähdä hengellisen sodankäynnin välineenä ainakaan nuorison keskuudessa.
Raamattu kuitenkin selvästi osoittaa, että paasto on yksi hyvinkin tehokas ase vihollista vastaan. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa opetuslapset yrittävät ajaa pois riivaajahenkeä siinä kuitenkaan onnistumatta ja lopulta Jeesus tulee vapauttamaan pojan. Opetuslasten ihmetellessä kyvyttömyyttään ajaa henkeä pois, Jeesus sanoo sen johtuvan vähäisestä uskosta. Lopuksi Hän toteaa vielä, että "tämä laji ei lähde muuta kuin rukouksella ja paastolla" (Matt. 17:21/33)
Hengellisen sodankäynnin lisäksi paastoa oikein viettävälle Raamattu antaa huimia lupauksia:
Hyvin usein, surullista kyllä, itse valitsen ensimmäiset vaihtoehdot. Olen kuitenkin kokenut, että esimerkiksi viikon tai kuukauden mediapaasto tekee ihmeellisiä asioita! Haastan sinua kokeilemaan. Unohda facebookit, nettisarjat, aikakauslehdet ja televisiot ja tietoisesti pyri tekemään elämässäsi päätöksiä, jotka vievät sinua lähemmäs Jumalaa. Kokeileminen ei maksa mitään ja olen vakuuttunut siitä, että tulet huomaamaan muutoksen.
with love, Josefiia
Nälkä.
Saavun kotiin ja ensimmäinen automaattinen ajatus on mennä jääkaapille. Tietoisuus kuitenkin iskee lujaa, "minä paastoan". Keitän teetä ja juon sitä ainakin kaksi litraa illan aikana aina, kun sylkirauhaset aktivoituvat.
Kello lähenee kymmentä, ja tiedän olevani voiton puolella. Nälkäisenä en kuitenkaan pysty menemään nukkumaan, joten jossain vaiheessa annan periksi ja teen itselleni maailman isoimman voileivän ja kaiken kruunaa omena. Eikä ruoka ikinä ole maistunut niin hyvältä. Samalla sätin itseäni huonoksi uskovaiseksi, kun en edes paastoamaan pysty.Hyvin usein minun paastopäiväni ovat juuri edellä mainitun kaltaisia. En syö, mutta ajattelen ruokaa lähes koko ajan, olen kiukkuinen ja väsynyt. Jossain on menty pieleen.
Paastohan yleisesti, ainakin oman intuitioni mukaan, mielletään enemmän vanhempien ihmisten ja "tosi uskovaisten" jutuksi. Paasto on kärsinyt inflaation ja sitä ei nähdä hengellisen sodankäynnin välineenä ainakaan nuorison keskuudessa.
Raamattu kuitenkin selvästi osoittaa, että paasto on yksi hyvinkin tehokas ase vihollista vastaan. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa opetuslapset yrittävät ajaa pois riivaajahenkeä siinä kuitenkaan onnistumatta ja lopulta Jeesus tulee vapauttamaan pojan. Opetuslasten ihmetellessä kyvyttömyyttään ajaa henkeä pois, Jeesus sanoo sen johtuvan vähäisestä uskosta. Lopuksi Hän toteaa vielä, että "tämä laji ei lähde muuta kuin rukouksella ja paastolla" (Matt. 17:21/33)
Hengellisen sodankäynnin lisäksi paastoa oikein viettävälle Raamattu antaa huimia lupauksia:
"Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi , kun näet alastoman, vaatetat hänet, etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi. Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat ja Hän sanoo: "Katso, tässä minä olen".
Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen, jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä. Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin Hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy.
(Jes. 58:6-11)
Aika upeaa tekstiä, vai mitä? Ensinnäkin tässä Jumala puhuu paastosta, joka on hyvän tekemistä ja taistelua vääryyttä vastaan. Sitä, että ihminen laittaa oman itsensä sivuun ja palvelee toisia ja sitä kautta Jumalaa. Ja jos teemme näin, meidän valkeutemme puhkeaa esiin, haavamme kasvavat nopeasti umpeen ja Jumala on vierellä, johdattaa ja vastaa rukouksiimme.
Näin upeita asioita Raamattu meille lupaa ja me edelleen näemme paaston vanhentuneena, pölyttyneenä hengellisenä harjoituksena!
No niin, palataanpas sitten minun tapaani paastota (siis silloin kun paastoan, eli ehkä kerran puolessa vuodessa). Selvästikään minun "nälkälakkoni" ei ole ehkä se paras mahdollinen, sillä paasto ilman rukousta tekee vain nälkäiseksi. Olen huomannut selvää vaikutusta ruokapaastolla, silloin kun olen ollut koko päivän yksin kotona ja oikeasti keskittynyt Jumalaan.
Ruokapaasto on hieno ja Jumalan mielenmukainen asia. Mutta mitä jos joku ei pysty paastoamaan esimerkiksi sairauden takia? Tai jos paastopäivät usein kuluvat niinkuin allekirjoittaneella?
Uskon, että yksi aikamme merkittävä paasto voisi olla mediapaasto. Paljonko vietämme aikaa tietokoneen, puhelimen tai television äärellä? Ruokimmeko itseämme enemmän maailman saasteella vai Jumalan läsnäololla? Kiinnostaako meitä enemmän Unelmien poikamies (onneksi tuota ei taida enää tullakaan!) vai Jumalan etsiminen? Otatko mieluummin käteesi Trendin vai Raamatun?
Hyvin usein, surullista kyllä, itse valitsen ensimmäiset vaihtoehdot. Olen kuitenkin kokenut, että esimerkiksi viikon tai kuukauden mediapaasto tekee ihmeellisiä asioita! Haastan sinua kokeilemaan. Unohda facebookit, nettisarjat, aikakauslehdet ja televisiot ja tietoisesti pyri tekemään elämässäsi päätöksiä, jotka vievät sinua lähemmäs Jumalaa. Kokeileminen ei maksa mitään ja olen vakuuttunut siitä, että tulet huomaamaan muutoksen.
Paaston ei tarvitse olla liian vaikeaa, kulunutta tai merkityksetöntä. Se voi olla nöyrtymistä, Jumalan ihmeellisiä tekoja ja Hänen läsnäoloaan! Let´s fast!
with love, Josefiia
kuvat: blogasc.wordpress.com
marksdailyapple.com
marksdailyapple.com
