Let´s pray together!

Olin viime viikonloppuna kyläilemässä ystäväni luona Tampereella. Teimme ruokaa, juttelimme ja kiertelimme vähän kaupoillakin. Aika normi meininki siis. Perjantaina ystäväni sai kuitenkin kutsun illanviettoon jonkun seurakuntalaisen luokse. Hän ei tuntenut kutsujaa kovin hyvin, mutta pitkien pohdintojen jälkeen päätimme lähteä. Ja olen iloinen, että teimme niin. 

Pieneen Hämeenpuiston yksiöön oli löytänyt tiensä meidän (ja isännän) lisäksi kolme ihmistä Yhteensä meitä oli siis kuusi. Ystäväni kyllä tiesi kaikki paikallaolijat, mutta syvempää tuttavuutta hän ei ollut heistä kenenkään kanssa tehnyt. Minä puolestani tapasin jokaisen heistä ensimmäistä kertaa. 

Tiedätte varmaan, miltä tuntuu olla oudossa seurassa? Kyllä, se on jännittävää ja noh, ehkä vähän epämukavaakin aluksi. Siinä me sitten  istuimme kaikki olohuoneessa ja taustalla soi ihana klassinen musiikki.  Keskustelu oli aika pintapuolista ja tunnustelevaa. Silloin illan isäntä teki jotain odottamatonta. Hän ehdotti, että rukoilisimme yhdessä. 

Niinpä me rukoilimme. Jotkut kertoivat, mitä sydämelleen saivat, joku luki ääneen Raamattua ja lopulta vain olimme Jumalan läsnäolossa ihanan musiikin täyttäessä huoneen. Olo oli.. ei ollenkaan kiusaantunut. Tunsin rauhaa, lepoa ja yhteyttä näiden ihmisten kanssa. 

Tuo rukoushetki sai minut ajattelemaan. En ikinä, missään, koskaan ollut viettänyt rukoushetkeä vieraiden ihmisten kanssa perjantain illanvietossa! Mutta yhteinen usko on ihmeellinen asia. Se yhdistää vieraatkin ihmiset toisiinsa. On mahtavaa, kuinka  mutkatonta on kohottaa äänensä ja sydämensä rukoukseen muiden ihmisten kanssa (vaikka olisit tavannut nuo ihmiset viisi minuuttia sitten!). 

Kaipaan sitä, että me uskovina rukoilisimme enemmän yhdessä. Ei ainoastaan seurakunnassa, vaan myös iltaa istuessamme. Sanohaan Sanakin, että siitä meidät tunnetaan Jumalan lapsiksi, että meillä on keskinäinen yhteys. Annetaan sen yhteyden näkyä myös arjessa ja tutustuessamme uusiin uskoviin. Koska olemmehan me kaikki yhtä perhettä. 

Tulevaisuudessa yritän olla rohkeampi ehdottamaan yhteistä rukoushetkeä paikasta, ajasta ja ihmisistä riippumatta. Luulen, että niin tekisi Jumalan nainen.

"--Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat." Ap.t. 2:42 (1992)

with love, Josefiia